 Riiviöiden Karoliina, jota näin lyhyemmin kutsutaan Karkiksi, on hyväkäytöksinen ja lempeä nuori tamma. Se on kauhean utelias tamma, joka on aina paikalla tarkistamassa uutuudet ja jännittävät tilanteet - vaikka joutuisi sen takia karkaamaan tarhastaan tai karsinastaan päästääkseen tutkimusretkelle. Ihmisten seurassa viihtyvä Karkki on kuitenkin normaali suomalainen, joka haluaa aina silloin tällöin mököttää yksinään jossain hämärässä nurkassa ja pohtia maailman kurjuutta - varsinkin jos se on huonolla tuulella eikä lörpöttelyt kiinnosta. Taluttaessa Karkki on hyväkäytöksinen ja kulkee kiltisti taluttajansa vierellä tai takana. Poikkeuksena on ne tilanteet, kun tamma näkee jotain uutta ja mielenkiintoista ympärillään, jolloin se rupee kauhealla vauhdilla kiihdyttämään tuota uutta ja jännittävää asiaa tai esinettä kohti. Silloin siinä onkin pidättelemistä, jos haluaa saada Karkin pysymään suunnitellulla reitillä. Helpoimmalla pääsee, kun antaa Karkin tehdä tutkimusretkensä, jonka jälkeen se käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tarhasta Karkin saa helposti kiinni, sillä seurallinen tamma tulee iloisena portille tervehtimään ihmisiä - paitsi jos se on mökötystuulella. Huonolla tuulella ollessaan se ei anna kiinni sitten millään, kääntyy vain aina ympäri kun hoitaja tulee pään lähettyville. Onneksi Karkki on kuitenkin perso herkuille ja porkkanan palan avulla sen saa kätevästi kiinni. Karkin kanssa kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat nopeaan tahtiin, sillä siisteydestään tarkka tamma ei kurassa piehtaroi, eikä mielellänsä jaloillaankaan kuraan astu. Tämän lisäksi Karkki osaa seistä nätisti paikoillaan, jonka ansiosta ei turhia pyörimisiä ja hyörimisiä käytävällä esiinny. Ja Karkkihan kannattaa siis käytävällä laittaa kuntoon, varsinkin tamman huonoina päivinä, sillä se on kamalan tarkka siitä, kenet karsinaansa päästää ja kenet ei. Käytävällä kun pistää Karkin suosiolla kuntoon, niin ei minkäänlaisia ongelmia tule. Satulointi, kavioiden puhdistus, suitsiminen, suojien laitto.. kaikki sujuu ripakasti tamman seistessä rauhallisesti paikoillaan. Kengittäjästä Karkki ei kauheasti tykkää ja välillä osoittaa mieltään näykkäisemällä olkapäästä, mutta jos kengittäjä ei tällaiselle käytökselle alennu, Karkki lopettaa kyllä. Eläinlääkärin kanssa ei yleensä ilmene mitään ongelmia, raspaukset, rokotukset ja kaikki muutkin sujuvat kätevästi. Ratsastaessa Karkilla on tavallaan kaksi erilaista puolta. Toisaalta se on oikein herkkä ja kuuliainen ratsu, mutta toisaalta taas eteenpäin jyräävä höyryveturi. Se, millainen Karkki sitten on ratsastaessa, riippuu ihan ratsastajasta. Taitavan ratsastajan kanssa tamma työskentelee tosissaan ja on herkkä niin suustaan kuin kyljistäänkin. Pelkän istunnan avulla pääsee jo pitkälle Karkin kanssa. Kun taas jos ratsastaja on kova kädestään, puristaa jatkuvasti pohkeellaan tai rötköttää selässä kuin joku perunasäkki, Karkki "lukittuu" täysin ja yrittää karata ratsastajansa alta, eivätkä kovakouraiset pidätteet muuta kuin lisää tamman vauhtia. Kouluratsastuksessa Karkki on ihan osaava, kunhan jaksaa keskittyä kunnolla. Se kyllästyy helposti saman tehtävän kanssa junnaamiseen, jolloin se vain keskittyy leikkimään kuolaimella ja painaa ohjastukea vasten. Jos vaihtelee tehtäviä ja pitää tunnin monipuolisena, se jaksaa taas keskittyä ja silloin Karkki kulkeekin ihan nätisti. Esteillä Karkki kuumiaa aika paljon, mutta hyppää taitavasti. Sillä riittää kepeästi ponnua yli metrin korkuisille esteille, vaikka vauhti olisikin välillä liian kova. Sillä on pyörivä ja korkea laukka, jonka ansiosta se saa ponnistettua korkealle kovastakin vauhdista. Harvoin se kieltää esteillä, sillä hyppääminen on tamman mielestä niin kivaa, että voisi vaikka väärinpäin ylittää esteet, kunhan saa edes jotenkin hyppiä. Maastossa Karkki on juurikin sellainen höyryveturi, ratsastajasta riippumatta. Laukassa se puree kiinni kuolaimeen ja päästelee ensimmäiset laukkapätkät täysillä, pidätteistä välittämättä. Jos Karkin kanssa maastoilee useammin kuin kerran-pari viikossa, se alkaa rauhoittumaan ja kuuntelee paremmin pidätteitä. Se vain on niin innoissaan päästessään metsään, että ratsastajan totteleminen välillä tuppaa unohtumaan. 
sukuselvitys. 
 23/05/2011, päiväkirjamerkintäOlin elämäntilanteeni vuoksi joutunut myymään kaikki hevoseni pois noin kolme vuotta sitten. Koko sen ajan kaipasin omaa hevosta ja ratsastusta, vaikka kavereiden hevosilla satunnaisesti ratsastinkin. Heti, kun sain oman elämäni siihen malliin, että aikaa ja jaksamista olisi omalle hevoselle, päätin alkaa etsimään itselleni suomenhevosta. Karkki on kasvattajalle palautunut nuori tamma, jonka löysin netistä. Juli myi nuorempia kasvattejaan osaaviin koteihin ja myöhemmin samaiseen ilmoitukseen oli lisätty Karkki. Kolmevuotias tamma vaikutti lupaavalta esteratsulta, joten soitin Julille ja sovimme, että tulisin katsomaan Karkkia. Sen selässä on käyty vasta pari kertaa, joten en sitä koeratsastanut, mutta ihastuin tamman luonteeseen ja olemukseen heti ensi näkemältä. Päätin tuon yhden tapaamisen jälkeen ostaa Karkin. Nyt on kotitallin etsintä päällä ja soitin myös laidunpaikkaa tammalle. Vastausta en ole vielä saanut, mutta toivottavasti saadaan nuorukainen kesäksi vihreästä nauttimaan. Tämä hyödyttäisi myös kotitallin etsintää, sillä silloin minulla olisi enemmän aikaa etsiä juuri oikeaa tallia hevoselleni. Kengitykset, rokotukset ja raspaukset oli juuri hoidettu, madottaa vain tamma pitäisi ennen kesää. Tässä nyt aloitellaan ratsukoulutus pikkuhiljaa, etsiskelen jos saisin jonkun ammattilaisen asiassa minua auttamaan.  
 LoimitusTalvisin toppaloimi, jos alle -20 astetta. Kovalla sateella aina sadeloimi päälle. Keväisin, talvisin ja syksyisin fleeceloimi, jos hikinen. Ulos fleeceloimen päälle sadeloimi/toppaloimi tarpeen mukaan. Jos todella hikinen, jätetään ensin tunniksi kuivumaan sisälle loimen kanssa, vaihdetaan loimi ja viedään sitten ulos. Kesäisin ei tarvitse loimittaa ollenkaan.RuokintaAamulla Päivällä Illalla |
 kuvat © Joku |